Rhoshill Huckleberry

Matkaratsastuskilpailut Orange Woodissa 19.08.2018

Kyseessä oli lomakkeella kuitattava 30km ihanneaikaluokka.

On kisapäivä! Miltä sää näyttää?
Kaatosadeverhot lakaisevat maata.

Miltä ratsusi vaikuttaa matkan alussa?
Berry oli oma rento itsensä. Nyrpeä ilme sillä kuitenkin oli naamallaan, märkä otsatukka roikkui surullisen näköisenä hevosen silmien edessä. Berry olisi varmaan mieluummin jäänyt kuivaan talliin, mutta tajutessaan jutun jujun se keräsi itsensä ja lähti reippaasti liikkeelle.

Matkalla on myös Y-risteys, josta ratsukko voi itse päättää, kumpaa polkua seuraa. Kumpikin reitti on seuraavalle check pointille yhtä pitkä, mutta riippuu hevosen sopivuudesta kumpaa kannattaa kulkea. Kumman tien valitset?
Kivikkoinen polku, joka nousee ylämäkeen vuorenrinnettä.

Hevosesi kompastuu kiveen!
Olimme kiivenneet varmasti ja rauhassa kivikkoista polkua jo hetken verran. Berry piti hienosti jäät hatussaan eikä häsännyt minnekään. Liukkaat kivet jännittivät minua hieman, mutta valitsin tämän reitin ollessani ihan varma, että Berry olisi kaatunut toisella reitillä unohtaessaan nostella jalkojaan. Kehuin hevosta ja kannustin sitä jatkamaan, mutta kivi vierähti sen kavion alta. Berry horjahti ja kompuroi, mutta sai pidettyä itsensä pystyssä. Hyppäsin kuitenkin alas selästä tarkistaakseni hevosen koivet. Kävin käsilläni kaikki jalat läpi ja taivuttelin niitä hieman, kaikki tuntui onneksi olevan kunnossa. Katselin ympärilleni, mutten löytänyt sopivaa kohtaa nousta takaisin selkään. Lähdin reippain askelin taluttamaan Berryä eteenpäin ja etsin jatkuvasti katseellani sopivaa korkeaa kiveä tai kantoa. Pian selvisimme ylämäestä tasaisemmalle kohdalle. Talutin Berryn suuren kiven viereen ja kapusin itse varoen liukkaan kiven päälle. Hyppäsin takaisin satulaan ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sen suurempaa viivästystä.

Mitä ajattelet, kun mutkittelette yhä vain polkua eteenpäin?
Asuukohan täällä hiidenpeikkoja... tai ihan vain puumia?

Huoltopiste! Mitä kaikkea teit tauon aikana?
Join vettä, Söin voileivän, Venyttelin lihaksiani, Kylmäsin hevosen jalat, Puhdistin kaviot, Vaihdoin hikisen huovan kuivaan, Juotin hevoselle elektrolyyttivettä.

Matka jatkuu. Edessä on jonkin matkaa tasaista niittyä ja aroa. Minkä askellajin valitset?
Ravi, juuri sopiva vauhti tasaiseen etenemiseen.

Mitä sitten tapahtuu?
Matka oli pian ohi, rankkasade oli jo hellittänyt mutta maasto ja ratsukot olivat märkiä ja väsymyskin taisi joillakin alkaa painamaan. Ratsuni Berry oli kokenut matkaratsu ja tottunut pidempiin matkoihin, joten se porskutti vielä innoissaan. Annoin Berryn kävellä ja venyttää kaulaansa samalla, kun venyttelin itsekin vähän. Avasin sadetakkini vetoketjun tuulettuakseni. Sillä samaisella sekunnilla taivas alkoi jälleen heittämään vettä ämpärikaupalla. Sadetakkini, joka oli pitänyt minut kuivana koko matkan, ei pelastanut sen ollessa auki ja kastuin jokaista vaatekappaletta myöten. Onneksi maalilinja häämötti jo edessä, ei tarvinnut pitkään värjötellä.

Oma olotilasi on:
Ihan hyvä. Välillä on ollut hankalaa, mutta pääasiallisesti kaikki OK.

Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla:
Enää loppukiri oli jäljellä. Kehotin pomminvarmaa ratsuani reippaampaan askellajiin ja kevensin rauhassa ravin tahtiin. En kuitenkaan osannut aavistaa Berryn seuraavaa siirtoa, hevonen nimittäin päätti heittää giganttisen pukin. Olin erittäin lähellä löytää itseni kuralätäköstä, mutta ihana uusi matkasatulani antoi tarpeeksi tukea ja pitoa ja sain apinoitua itseni Berryn kaulalta takaisin kyytiin. Hieroin hevosen kaulaan kolahtanutta leukaani, mutta jatkoimme matkaa muuten kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivottavasti kukaan ei nähnyt!

Maali näkyy jo! Miten saavutte perille?
Tulemme tasaisella laukalla ja heilutan voittonyrkkiä ilmassa.